keskiviikko 25. syyskuuta 2013

nothing is something worth doing.

SHPONGLE - NOTHING IS SOMETHING WORTH DOING
DSC01486
DSC01294DSC01465
DSC01519
DSC01514
DSC01298

DSC01343
DSC01314
DSC01402
DSC01580
DSC01585
DSC01472
DSC01419DSC01412
DSC01380DSC01429
DSC01602
DSC01623
DSC01373
DSC01431
DSC01499DSC01494
DSC01555
DSC01399DSC01607
DSC01242
DSC01243
DSC01261
DSC01666
DSC01280
DSC01667
DSC01290
DSC01646
DSC01632
DSC01618
DSC01621
DSC01457
DSC01464
DSC01680
DSC01694

Kesän neljäviikkoinen reppureissailu sai arvoisensa lopetuksen Unkarissa utopistisissa tunnelmissa. Kyseessä oli festari nimeltä Ozora, joka oli todellinen paratiisi keskellä erämaata. Kuuteen päivään mahtui muun muassa Shponglen keikka karnevaalimeiningeissä kera hullun valoshown, aamiaista nurmikolla loikoillen, jokailtainen vaellus (lue: eksyminen) ympäri aluetta, yöllinen jäätelöhetki taidenäyttelyssä, päiväunet keikkalavan edessä hiekalla ja myrskyvaroituksia viimeisenä iltana. Joka päivä löytyi jotain uutta tekemistä. Ainoa haittapuoli tuon kuuden päivän aikana tais olla yli 40 asteen helteet ja tekniset ongelmat teltan kanssa (kuten kuvissa näkyy)... Jos tää ei ollut unta niin ens vuonna takaisin ja pidemmäksi aikaa, kiitos!
 So began the last week of my one-month interrail. The final stop of the trip was in Hungary at Ozora Festival. It was like a paradise in the middle of desert. Our six days there included for example Shpongle's concert (!!) with flashy light show, breakfast lying on sward, getting lost in the area almost every night, eating ice cream at art gallery, daydreaming on sand in front of one of the stages and storm cautions on the last night. Every day there were something new to see or do. Maybe the only downside was the heat (over 40 degrees on daytime) and some technical problems with our tent as you may have noticed... If this wasn't a dream then I'll be there next year too.

VILMA




tiistai 17. syyskuuta 2013

tomorrow never comes until it's too late.

GRAMATIK - MUY TRANQUILO
DSC00705
DSC00914
DSC00919
DSC00888
DSC00686
DSC00940DSC00912DSC01003
DSC00778
DSC00791
DSC00774
DSC00794 DSC00987 DSC00739 DSC00966DSC00689 DSC00955
DSC00734
DSC01001
DSC00945
DSC00823 DSC01017DSC01025DSC01077DSC01040DSC01072DSC01079DSC00756DSC00750DSC01129DSC01116DSC00807DSC00765DSC00772DSC00768DSC00857DSC00766DSC00865DSC00859DSC00854DSC00881

Pariisi! Muutamia vuosia takaperin sain jo pintaraapaisua tästä suuresta nimestä, mutta nyt jo parin viikon reissailun jälkeen paikan näki hieman uudella tavalla. Meille tarjoutui huikee mahdollisuus punkata perhetuttujeni asunnossa, eihän meillä muuten varaa tähän astetta fiinimpään mestaan ois ollutkaan. Nuo pari piti sisällään niin mainioita puistotuttavuuksia, juuri sitä pariisilaista katukuvaa, sydäntäsärkevän maukkaita vintage-liikkeitä, paikallisia menomestoja ja taideihmisiä, mutta ennen kaikkea lepoa. Tämän kermailun jälkeen sänky vaihtui taas makuupussiin ja matka kohti festari-Unkaria alkoi.
Paris! Couple of years earlier I had visited the place with my family, but now after couple of weeks travelling I experienced the city a bit different way. We had a chance to sleep at my family's friends apartment like the last time, but now we wouldn't have money to live in such this kind of metropolis without such a deal. Those three days there we explored the French street view, heart-breaking fine vintage-shops, sweet parks and pubs with local artists and of all things, just chilling and taking rest. After this kind of delicacies it was time to change beds to sleeping bags and start the big trip to the Ozora Festivals in Hungary.   



XX VILMA

P.S. Loikka nykyhetkeen: tos mä eilisten psykan kirjotusten listimänä.