perjantai 27. heinäkuuta 2012

one, two, three, bungee !


RJD2 - GHOSTWRITER


pardit 036
pardit 005
pardit 159
2012-07-24 parditpardit 196
pardit 089
pardit 228
pardit 128pardit 169
pardit 208
pardit 152
pardit 043

Se oli sitten jo jonkin aikaa suunnitteilla olleen helsinginreissun vuoro. Tuon Kaivopuiston 150 metrisen benjin perässä sinne nyt pääasiassa suunnattiin, mutta noihin pariin päivään mahtui rutkasti hessuilua ympäri kaupunkia muun muassa tutun kämpillä ja Linnanmäellä. Jaa että millainen oli itse hyppy? Edellisen illan kuolemanpelko muuttui sitten sunnuntaipäivän aikana kutkuttavaksi kuumotukseksi, ja innostus korvasi pelon itse hyppypaikalle päästyämme. Kun meistä ensimmäinen oli hypännyt ja karjunut äänensä pois, oli mun aika loikata nosturin kyytiin. Jo nousun puolivälissä korkeus tuntui jo ihan riittävältä, ja ihan ylhäällä alas kykenin katomaan vain muutaman sekunnin kerrallaan. Ihmiset vaan olivat aivan muurahaisen kokoisia, keskittyin sitten lähinnä aurinkoisen Helsingin siluettiin. Epäusko valtasi mielen melkoisen nopeasti, mutta niiden tyyppien lähtölaskennan jälkeen piti vain jättää aivot narikkaan ja kaatua. Seuraava parinkymmenen metrin vapaapudotus oli jotain epätodellista ja sanoinkuvaamatonta. Huusin täyttä kuolemanhuutoa koko matkan, mutta köyden kiristyessä ja pompotellessa ääni muuttui taas hieman inhimillisemmäksi ja naurettuakin tuli. Taisi olla kesän henkilökohtaisesti suurin kokemus koko reissu, suosittelen aivan ehdottomasti!
In the end of last week it was time to fulfill some plans we'd made this spring - bungee jump in Helsinki, 150 meters. As a whole we spent couple of days in the city just goofying around places like Kallio and Linnanmäki's amusement park. But how was the jump? The previous night I felt I was going to die, but at the h-hour I was just aflame. After the first one of us had jumped and screamed like dying person, it was my turn to step into the hoist. Already in the halfway it felt absolutely high enough, and in the top I couldn't look down at all, people were just too small. So, I enjoyed the view a little while and then one of those guys there said the rope was ready and started the countdown. There was no turning back even I was scared as a little animal, so I stopped thinking and let go. First dozen meters of freefall were just incredible: I really screamed like never before, voice filled with panic and terror. Finally the rope started to slow down my pace, and those swings after the jump I could also laugh and look around. The trip was at large maybe the greatest experience of the summer for me personally, I totally commend!

pardit 044

XX VILMA

5 kommenttia:

Tilda kirjoitti...

Huhui, mulle tuli kylmätväreet ko luin ton tekstin!! :o hurjaa, oli varmaan tosi hienoa!

jonna kirjoitti...

paljonko toi maksoi?:) mäkin haluan!

vilmamliv kirjoitti...

Tilda: haha loistavaa, kuvitteleppa tilanne sitten irl ::D oli aivan uskomaton kokemus kyllä!
jonna: se oli aika karvaat 95 euroa mutta kyllä se sen arvoista oli... ja jos vähänkin intoa löytyy niin menoksi vaan, ei tollasta elämässä oikein muuten pääsekään kokemaan :D

Anne kirjoitti...

anteeks jos tää tieto oli jossain mutta mikä kamera ja objektiivi ja millä muokkaat?

vilmamliv kirjoitti...

juuu ei oo mut pitäis kyllä laittaa, en oo vaan saanu oikein aikaseks... xd mutta siis kamera on nimeltään sony alfa 550 ja tässä postauksessa objektiiveina on ollut sigma 70-300mm 1:4-5.6 ja sellainen kameran alkuperäisen putken päähän laitettava osa jonka kyljessä lukee high definition dslr pro mc af digital wide converter w/macro 0.48x 58mm japan optics. ja muokkailen ihan vaan windowsin kuvankatseluohjelmalla ja picasalla :)